Funktionaalinen Yin muuttaa harjoituksen ja kasvattaa kehotietoisuutta

Posted on 11 months ago

ZENBLOG (FIN) // Kaiken joogan on tarkoitus olla turvallista, toimivaa ja tehokasta. Funktionaalisen yinin harjoitus tukee näitä periaatteita ja kunnioittaa jokaisen yksilöllistä kehonrakennetta. Se kasvattaa itsetuntemusta ja kehotietoisuutta ja parantaa harjoitusta.

Funktionaalisuus tarkoittaa toiminnallista ja käytännönläheistä eli sellaista, mikä toimii käytännössä. Yin-joogassa se tarkoittaa asanoiden ja harjoituksen toimivuutta ja sopivuutta kaikille, kehonrakenteesta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu.
Jos harjoittajalla on kehossa rakenteellisia, usein perinnöllisiä rajoitteilta, vammoja tai leikkauksia, yin tai sen jotkut asanat voivat tuntua haastavilta. Myös keholliset kireydet ja jäykkyydet voivat rajoittaa harjoitusta, joihinkin asanoihin pääsyä tai siellä olemista. Kuitenkin jokaisen perusterveen aikuisen tulisi pystyä harjoittelemaan sitä.
Yinin perustajan, Paul Grilleyn kehittämä funktionaalinen lähestymistapa on monipuolistanut yinin harjoitusta, koska se kunnioittaa jokaisen rakenteellisia ja luustollisia eroavuuksia. Se ei korosta esteettisyyttä eli asanan ulkoisia linjauksia, vaan keskittyy siihen miltä asana harjoittajasta tuntuu.
Tarkat linjaukset puuttuvat eikä niitä harjoiteta, vaan tarkoitus on löytää riittävän miellyttävä ja toimiva asento, joka sopii harjoittajalle ja jossa voi viipyillä rauhassa minuuttien ajan.
Täydellistä, kuvien mukaista asanaa ei ole eikä siihen pyritä. Sosiaalisen median estetiikan ja joogakuvat voi yinissä unohtaa, eikä muutenkaan vertailu kuulu yinin filosofiaan. Nämä periaatteet ohjaavat funktionaalisen yinin opetusta ja harjoitusta.
Tämän oivallus muutti suhteeni yiniin ja sen harjoitukseen, sillä kuvien asanan, opettajan ohjauksen keholleni sopimattomiin tarkkoihin linjauksiin ja niistä aiheutuneiden epämiellyttävien vääntöjen vuoksi vältin vuosia tiettyjä asanoita.
Kun sitten tutustuin kehooni ja ymmärsin perimäni myötä luustolliset rajoitteeni, jotka eivät taipuneet niihin kuvien mukaisiin asanoihin, harjoitukseni muuttui. Kehotietoisuus ja anatomian ymmärrys toi lisää sallivuutta, monipuolisuutta ja toiminnallisuutta harjoitukseen, mikä taas nopeasti paransi itsetuntemusta ja vei yinin kohti hienosyisempiä, mentaalisia tiloja.

ANNA ASANAN TULLA KEHOON. Yinin asanat on suunniteltu ajatellen kehon tiettyjä anatomisia kohdealueita, myofaskiaalisia lihasryhmiä, kuten etureidet, lonkankoukistajat, nivuset eli lähentäjät, pakarat ja takareidet. Näihin kohdealueisiin Grilley kehitti arkkityypit eli mallityypit asanaperheineen. Niistä löytyy perusasanalle paljon variaatioita, jotka tekevät harjoituksesta kaikille sopivaa ja toimivaa.
Haluttuja kohdealueita venytetään, painetaan ja harjoitetaan lempeästi, ajan kanssa, jotta päästään yin-kudoksiin eli sidekudoksiin ja niveliin.
Ensimmäinen peruste yinin asanalle on löytää kunkin uniikille keholle sopiva raja ja variaatio, omaa luustoa, sidekudosten tiukkuutta ja kehon liikkuvuutta kunnioittaen. Tätä ohjaa se, mikä rajoittaa liikettä: onko se lihasjännitys, sidekudosten kireys, luiden paine toisiaan vasten vai kaikki nämä. Osaan pystyy harjoittelulla vaikuttamaan, luustoon ei.
Sallivuus on tärkeää yinin harjoituksessa. Asanaan ei pakoteta, pusketa eikä tavoitella mitään, vaan tunnustellaan miltä asana tuntuu. Asanassa voi tutkia, löytyykö kohdealueelta tuntemuksia ja millaisia ne ovat. Tarvittaessa asentoa korjataan, muutetaan tai etsitään toinen variaatio asanalle.
Kun sopiva asana ja linjaus on löytynyt, asanan annetaan rauhassa tulla kehoon hengityksen, ajan ja painovoiman myötä, kehon avautua ja kireyksien sulaa pois. Asanan muita perusteita ovatkin rauhallinen paikallaanolo ja riittävä aika.

TOIMIVA HARJOITUS, TYYTYVÄINEN HARJOITTAJA. Funktionaalisen lähestymistavan ja harjoituksen ymmärrys siitä, että kehon uniikit luustonrakenteet vaikuttavat liikkuvuuteen ja liikeratojen laajuuteen tekee yinin harjoituksesta paitsi toimivaa myös turvallista, kun harjoituksessa on sallivuutta ja asanoissa variaatioita. Näitä periaatteita tulisi soveltaa myös muissa joogatyyleissä.
Yinissä asanoiden turvallisuus on tärkeää, koska niissä viivytään pitkään, jolloin vaara aiheuttaa virheasennossa väännöllä nivelille ja keholle vahinkoa kasvaa. Se on myös yksi syy, miksi asanassa ei koskaan mennä liikkuvuuden äärirajaan asti.
Opettajan tulisi ymmärtää funktionaalisen yinin ja anatomian periaatteita ja tunnistaa, mikä rajoittaa tai vastustaa oppilaan asanaan pääsyä – onko kyse sidekudosjännityksistä ja -kireyksistä vai luustollisesta paineesta vai molemmista.
Opettajalla onkin tärkeä tehtävä ohjata asanat turvallisesti ja katsoa, että oppilas löytää sopivan rajansa ja toimivan variaation. Jos opettaja ei tiedosta kehollisen eroavuuden ja luustollisen rakenteen merkitystä harjoituksessa, on vaarana, että oppilas voi vahingoittaa itseään, kun ei tunnista tai erota lievää epämukavuutta haitallisesta kivusta, jos näistä ei ole puhuttu eikä ohjattu. Kaikki oppilaat eivät tunne kehoaan riittävän hyvin.

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN. Yinissä toteutuvat fyysisen harjoituksen lisäksi myös Qi-elämänenergian liikkuvuus sekä mentaalinen ulottuvuus, itsetutkiskelu ja itsetuntemuksen kasvattaminen.
Silloin kun asanassa ei mennä liian pitkälle eikä käytetä maksimaalista liikkuvuutta ja notkeutta, lihakset ovat rentoina ja yin kohdistuu sidekudoksiin ja faskioihin, pääsee Qi-energia liikkumaan vapaasti kehossa.
Funktionaalisen harjoituksen yksi tarkoitus onkin harmonisoida Qi-energian vapaa liikkuvuus meridiaaneissa ja kehossa ja vaikuttaa kehon ja mielen energioihin.
Tästä harjoitus voi syvetä seuraavaan, mentaaliseen tasoon eli yinin hienouteen. Kun asana on riittävän miellyttävä ja keholliset kireydet eivät haittaa siinä olemista, voi antautua asanalle ja kääntää katseen sisäänpäin, emootioiden ja ajatusten tutkiskeluun ja sitten päästää kaikesta turhasta irti kohti meditatiivisia tiloja. Jos harjoitus on pelkästään fyysisellä tasolla ja suorittamista, tämä ei tapahdu.

FYYSINEN SUUNTAUS NOSTAA PÄÄTÄÄN. Ajan myötä, tai erityisesti viime vuosikymmenellä yinin suosion noustua sen harjoitus on kehittynyt moneen eri suuntaan. Periaatteet ovat toki säilyneet samana mutta eri koulukunnat tuovat yiniin omat mausteensa ja tyylinsä.
Yksi kasvava, kansainvälinen trendi on pääosin aasialaisten opettajien ja kouluttajien suosima suuntaus voimakkaaseen, jopa yang-tyyliseen yiniin, jossa asanat ovat lähes liikkuvuuden äärirajoille vietyjä, monesti vyöllä sidottuja, hyvin aktiivisia ja erittäin venyttäviä. Instassa tätä näkee nykyään melko usein.
Siinä näytetään ajattelevan, että funktionaalisuus tarkoittaa lisää, enemmän, tehokkaammin, ja voimakkaammin. Tavoite on hakea lisää tuntemuksia ja kasvattaa harjoituksen tehoa eli päästä hieman syvemmälle asanaa syventämällä. Yin ei kuitenkaan ole venyttelyä, suorittamista, saati notkeuskisa, päinvastoin.
Miten silloin, kun asana on sidottu vyöllä tiukasti paikalleen ja siinä on haastava olla minuutteja, toteutuvat yinin periaatteet: vähemmän on enemmän, sopivan rajan asti meno, asennon syveneminen kehon avautuessa ajan, hengityksen ja painovoiman myötä ja pitkä kesto miellyttävästi? Miten parasympaattinen hermosto aktivoituu ja mieli rauhoittuu, jos mieli kamppailee kehossa, asanassa pysymisessä?
Jos asana on rakennettu fyysisin, lisää hyötyjä hakevin periaattein, missä ovat sallivuus, lempeys, kunnioittavuus, rauhallisuus, meditatiivisuus ja irti päästäminen? Mielestäni harjoituksen hyödyn maksimointiajattelu olisi hyvä jättää yin-tunnilta pois.

YIN EI OLE RESTORATIIVINEN JOOGA. Toinen äärilaita on yinin vieminen restoratiivisen joogan suuntaan, joka on oma lajinsa ja jossa asanat ovat hyvin pitkiä, lähes täysin tuettuja ja harjoitus pääosin makaavaa ja rauhallista. Se on kyllä mukavaa ja rentouttavaa, tuo paljon erilaisia hyötyjä ja vähentää stressiä, mikä on nykyään todella tärkeää.
Ymmärrettävästi sen rauhallisuus ja helppous houkuttaa oppilaiden lisäksi miellyttävyydellään myös opettajia. Siksi tällainen “restoratiivinen yin” on yleistymässä myös Suomessa.
Yin ei kuitenkaan ole restoratiivinen jooga, jonka ensisijainen tarkoitus on rauhoittaa hermostoa täysin tuetuilla, hyvin pitkäkestoisilla asanoilla. Yin on paljon muutakin.
Yin on tarkoitettu kohdistumaan sidekudoksiin, poistamaan niistä ja kehosta kireyksiä, palauttamaan luonnollisia liikeratoja, avaamaan energialinjoja, puhdistamaan sisäelimiä, rauhoittamaan hermostoa ja mieltä sekä tutustuttamaan paitsi omaan kehoon, myös mieleen ja tunteisiin.
Lue Asana Helsingin blogi Restoratiivisen joogan ja yinin eroista.

HOLISTINEN YIN ON SALLIVAA. Nämä harjoitustapojen eroavuudet ovat kiinnostavia, ja voi ollakin, että yin eriytyy omiin suuntauksiinsa ja harjoittajakuntiin. Toki yiniä voi ja kannattaa harjoittaa kaikin mahdollisin tavoin kauden, vuodenajan, oman tilanteen ja tarpeiden mukaan. Variaatioita ja vaihtelua löytyy. Parhaimmillaan yinissä on aina mukana toisistaan riippuvaiset, harmoniaan pyrkivät luonnonlait yin ja yang.
Kannatan kultaista keskitietä ja arvostan yinin monipuolista, holistista maailmaa, kunnioittaen ja opettaen sen taolaisia taustoja, kiinalaisen lääketieteen oppeja ja anatomiaa yhdistettynä mindfulnessin työkaluihin.
Yinin harjoituksen tulisi olla fyysisesti turvallista, energisesti puhdistavaa, emotionaalisesti tyytyväistä ja mentaalisesti rauhoittavaa. Kun nämä kietoutuvat joka asanassa ja koko harjoituksessa yhteen, olemme lempeän yinin parantavassa ytimessä.

YIN is IN
Lämpimin yinterveisin
Laura

️HUOM! Helmikuussa on tulossa uusi workshop Lonkkka Lab eri kaupunkeihin. Tule mukaan oppimaan lisää itsestäsi ja parantamaan kehotietoisuuttasi ja harjoitustasi! Laita päivät ylös, lisätietoa pian! Seuraa medioitamme!

LONKKA LAB – Yinin funktionaalinen anatomia ja harjoitus -workshop
– Helsinki la 10.2. klo 11-14 / Joogahuone, Punavuori
– Tampere su 18.2. klo 11-14 / Studio Vintti
– Turku la 24.2. klo 13-16 / Joogastudio 8